meidän tarina

Rakennettiinpa 1800-luvun lopulla Ylistaron ensimmäinen viinatehdas, vastarannalle Komian kirkon ja Kyrönjoen kuohujen. Vaan tehdas ei kaikkia miellyttänyt. Raittiusseura ilmaisi mielensä: tehdas ei joen kirkon puolelle olisi sopinutkaan. Pirulaksi he sen nimesivät.

Vastustipa raittiusseura keinoin kovin, mutta menestystä eivät estäneet. Kymmenet tuhannet litrat juomaa valmistuivat, vaikka tehdas kerran paloikin. Syyllinen taidettiin tietää, vaikka sitä ei myönnettykään. Vaan nousi tehdas silti tuhkasta uuteen kukoistukseen.

Kerrotaanpa silloisen pastorinkin käyneen viimeiselä matkallaan Pirulassa. Ei tietoisesti, mutta arkkuaan kuljettaneen hevosen ohjastamana siellä, missä se oli tottunut käymään. Tehtaan tuotteet nauttivat kyläläisten suosiota.

Kylän majatalot tarjosivat viinaksia kulkureille saleissaan, vaan sekin pian kiellettiin, ja raittiusseura riemuitsi. Kun 1900-luvun alussa molemmat oluttehtailijat siirtyivät ajasta ikuisuuteen, jäi tehdas heidän leskilleen. Aistipa raittiusseura tilaisuutensa tulleen ja osti tehtaan, tavoitteenaan sulkea se.

Kun viimeiset viinakset olivat ovesta lähteneet ja tehdaskauppa itsensä maksanut, sulki seura tehtaan ovet pysyvästi. Pirula jäi historiaan odottamaan hetkeä, kun olisi jälleen sen aika palata.

Satavuotinen oli raittiusseuran riemu, mutta Pirulan henki ei koskaan kokonaan kuollut. Vuonna 2017 oli Pirula syntyvä uudelleen, kun Ylistaron Pouttulan kylässä ryhdyttiin valmistamaan viinoja. Laadukkaita juomia tehdään nyt samassa pitäjässä samalla ylistarolaisella hengellä kuin sata vuotta sitten.